Tutkijat ja teollisuus puhuvat jo kannattavan ja toimivan arvoketjun puolesta. Perusteet ovat vankkoja: ruokaturva, hiilineutraalius ja ravitsemussuositukset. Tavoite on yhteinen, mutta laajemmin tarkasteltuna siihen pyrkiminen näyttää toisinaan suunnistuskisalta, jossa jokainen toimija koettaa päästä voittajana maaliin.
Tänään haluan muistuttaa meitä kilvoittelijoita keskiöön nousseiden ruokapalveluiden roolista.
Kasvipohjaisen ruoan tarjoamista on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkkejä on myös onnistumisista. Entä mitä tekevät ne toimijat, jotka on ohjattu ylhäältä muuttamaan tarjontaansa ravitsemussuosituksia vastaavaksi, mutta eivät saa ruokailijoita lähtemään mukaan muutokseen? Toistuvasti on kirjoitettu esimerkiksi koululaisten vastahakoisuudesta syödä kouluruokaa. Korvaavat elintarvikkeet ostetaan lähikaupasta tai kioskilta, jos on riittävästi taskurahaa. Ymmärrettävästi nämä ostokset vastaavat nykyistäkin kouluruokaa huonommin uusia ravitsemussuosituksia.
Jotta varmistetaan ruokailutottumusten muutoksen ohjauksen vaikuttavuus, sen tueksi on varmistettava toivottujen ruoka-ainesten käytön edellytykset ja ruoan maittavuus ruokailijoille.
Kaiken kiireen ja kunnianhimonkin keskellä yhteisestä tavoitteesta kannattaa pitää kiinni. Yhdessä eri toimijat edistyvät ehkä näennäisesti hitaammin, mutta tavoitteeseen ei päästä pelkällä suunnitelmalla, vaan sen toteumalla. Vain syöty kasviproteiini vaikuttaa tulevaisuuteemme toivotulla tavalla.
Mieluiten söisimme ruokamme hyvillä mielin ja vesi kielellä, ilman katkeraa jälkimakua.
- hankevastaava Kirsi Kaikkonen